torstai 14. marraskuuta 2013

Gaspare Nasuto: L'Antica tradizione di Pulcinella -esityksen katsojakokemus

Italialaisen nukketeatteritaiteilijan lavastus oli todella yksinkertainen, mutta toisaalta myös vakuuttava. Koko esityksen ajan taiteilija seisoi miehenmittaisen laatikkosermin sisällä. Se oli kuin pikkuruinen näyttämö ison näyttämön sisällä. Eipä esitys tarvinnutkaan muita lavasteita! Esitys alkoi, kun käsinuket kurkistivat punaisen sermin takaa. Punaisen sermin reunojen päälle oli rakennettu näyttämö puisilla listoilla, joilla nuket esiintyivät. Käsinuket olivat kuin pienellä näyttämöllä, jonka molemmissa etukulmissa oli puiset pylväät.

 
  



















Esityksen päähahmona oli valkoiseen hameeseen ja tummaan naamioon puettu Pulcinella-käsinukke, jonka pää ja kädet on tehty puusta. Läpi esityksen Pulcinella-nukke löi sekä päätään että käsiään puiseen näyttämölistaan, josta syntyi erilaisia rytmejä. Välillä mukana oli yksi tai useampia pieniä puisia keppejä, joilla taisteltiin muiden nukkejen kanssa, löytiin näyttämölistaan tai etukulmien pylväisiin.




Esitys alkoi Pulcinella-nuken laulusta ja tanssista, jota villitsi kaunis neito. Tarina jatkui ruman koiran kohtaamiseen, jota Pulcinella koitti kouluttaa, mutta hän jäi lopulta sen suuhun loukkuun. Isoa ja karvaista koiraa tuli kesyttämään metsämies, joka eksyi tilanteeseen. Pelastettuaan Pulcinellan, metsämies ajautui taistoon hänen kanssaan. Taisto päättyi Pulcinellan voittoon ja metsämiehen kuolemaan. Metsämiehen ruumiin käsittelyssä ilmeni ongelmia ongelmien jälkeen, kun veltto ruumis ei suostunut taipumaan valittuun arkkuun. Kunnes näyttämölle astui itse kuolema mustassa kaavussaan. Pulcinella joutui kuoleman hahmon jekkujen kohteeksi, mutta lopulta Pulcinella voitti myös tämän. Lopussa tilanne palautui alkuun, jolloin Pulcinella taas lauloi ja tanssi kauniin neidon kanssa.


 
















Nukketeatteritaiteilija Nasuto otti esityksen aikana myös suoraan kontaktia yleisöön. Hän oli opetellut joitakin suomalaisia sanoja ja lausahduksia, joita hän käytti käsinukkejen vuorosanoissa aika sujuvasti varmistaakseen yleisön kiinnostuksen aina välillä. Muuten esityskieli oli täynnä elekieltä, rytmejä ja italiaa. Erityisesti nukkejen korostettu kehon elekieli oli osuvaa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin hauskaa. Esimerkiksi Pulcinellan kosiotanssi ja kuoleman pelko olivat kaikessa rytmikkyydessään viihdyttävää.
Esityksen loputtua yleisöllä oli mahdollisuus tehdä kysymyksiä taiteilijalle. Nasutolta tiedusteltiin muun muassa sitä, miten hän tuottaa äänet nukeilleen. Nukkeja oli esityksessä viisi, joten erilaisia ääniä oli myös viiden hahmon verran. Taiteilija kertoi käyttävänsä suussaan ääntä muuttavaa pientä soitinta. Soittimen ollessa suussa eri kohdissa ääni tulee erilailla. Kun taiteilija ei halua tehdä käsinukkejen ääniä, hän varastoi soittimen posken ja kielen väliin. Kielen avulla taiteilija siirtää soittimen kielen päältä kurkunsuulle, jolloin nukkejen äänet syntyvät. Soittimen käyttö ei ole niin yksinkertaista, koska sen kanssa saa olla varovainen, jottei siihen vahingossa tukehdu.


Kuvat: Gaspare Nasuto, Sonia Somma Ph.

Kirjoittanut: Sinikka Nurmi

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Noiduttu leikki -nukketeatteriesityksen katsojakokemus

Noiduttu leikki -nukketeatteriesitys oli erittäin mukaansa tempaava. Lavastus, valoefektit ja musiikki tukivat läpi esityksen toisiaan. Jännittävimmissä kohdissa musiikin lumo sai katsojan uppoutumaan esitykseen vieläkin syvemmälle.
Nukketeatteriesitys alkoi siitä, kun nuori tyttö Nanna jäi vastentahtoisesti pikkuveljeään vahtimaan. Heidän vanhempansa lähtivät juhlimaan. Nanna ei ollut tästä mielissään, koska ei hän ei olisi jaksanut leikkiä veljensä kanssa. Nanna haluaisi mieluummin uppoutua lukemaan satukirjansa tarinaa. Kun Nanna leikkii veljensä kanssa piiloa, alkavat mielikuvitus ja todellisuus sekoittua. Yhtäkkiä Nanna etsiikin veljeään mielikuvitusmaailmasta, joka on täynnä noitien jekkuja. 
Nukketeatterin taiteilijat, jotka antoivat nukeille äänensä ja herättivät ne eloon, olivat pukeutuneet mustiin vaatteisiin aina käsineitä ja päähineitä myöten. Näin taiteilijat kiinnittyivät pimeään taustaan ja nuket pääsivät loistamaan. Erityisen hyvin tämä toteutui kohdassa, jossa Nanna lensi mielikuvitusmaailmassaan kaupungin yllä papukaijalla. Näytti siltä, kuin Nanna ja papukaija olisivat todellakin lentäneet ilmassa. 


Päähenkilö Nanna kulki läpi esityksen mielikuvitusmaailmassaan satujen maassa. Ilkeät noidat toivat vastoinkäymisiä Nannan matkalle, kun hän etsi veljeään. Ensimmäinen ilkeä noita meinasi tehdä Nannasta keittoa, mutta noidan lemmikki papukaija pelasti Nannan. Toinen ilkeä noita meinasi tehdä Nannasta ja hänen raajoistaan vaatekaavojen tapaan paloja, jotka voisi popsia suuhunsa. Kolmas ilkeä noita oli kuin lääkäri, joka olisi halunnut imeä Nannasta veret pois.
Esityksen puolessa välissä Nannan kaveriksi mielikuvitusmaassa ryhtyi Olli-poika, joka auttoi Nannaa selviytymään noitien kepposista. Ollin tuki toi myös katsojalle turvaa.



Esityksen lopussa Nanna totesi ilkeyksien loppuvan, kun hän ei enää usko ilkeiden noitien olemassa oloon mielikuvitusmaailmassaan. Silloin esitys sai herättävän käänteen, joka palautti katsojan todellisuuteen. Nanna oli taas veljensä kanssa kotosalla. He odottivat vanhempiaan kotiin ja valmistautuivat yhdessä nukkumaan.
Esityksessä oli osittain synkkiäkin aiheita. Nannan vuoropuhelu sivusi synkimmillään kuolemaa ja sen pelkoa. Mutta toisaalta tarinankerronta oli myös hyvin opettavaista. Nanna teki virheitä, myönsi erheensä ja auttoi lopulta pikkuveljeään, kuten isosiskon kuuluukin.

Kuvat: Aura of Puppets, Jussi Virkkumaa
Kirjoittanut: Sinikka Nurmi

maanantai 4. marraskuuta 2013

Ti 12.11.2013 Gaspare Nasuto esiintyy Porissa

Yksi italialaisen nukketeatteriperinteen mestareista, Gaspare Nasuto, esiintyy ensi kertaa Suomessa!

Tiistaina 12.11.2013 klo 18 Kulttuuritalo Annankatu 6:n näyttämöllä nähdään italialainen nukketeatteriesitys. Italialainen Gaspare Nasuto tuo napolilaisen "Guarattellen" salat Poriin. Esitys (50 min) soveltuu niin aikuisille kuin yli 7-vuotiaille lapsille ja nuorille. Liput 8 €/kpl. Lippuja myydään ovelta ennen esityksen alkua (HUOM! Vain käteismaksu). Lisätietoja ja lippuvaraukset: läänintaiteilija Roosa Halme, 0295 330 824, roosa.halme(a)minedu.fi

Guarattelle on Napolissa 1500-luvulla kehitetty perinteinen puusta ja kankaasta valmistettu käsinukke. Nasuton hulvaton esitys nostattaa vahvoja tunteita ja nukketeatterin taikaa, kun taidokkaasti puusta veistetyt nuket kohtaavat toisiaan ja yleisön.





















Yhteistyössä:
Aura of Puppets, Kulttuuritalo Annankatu 6, Nukkero ry, Otsolan kansalaisopisto, Nukketeatterijuhla PIP-Fest, Satakunnan taidetoimikunta, Svenska kulturfonden i Björneborg, TIP-Fest

Muuta tietoa taiteilijasta osoitteessa www.gasparenasuto.com 


tiistai 22. lokakuuta 2013

Su 3.11.2013 Noiduttu leikki - musiikillinen nukketeatteriseikkailu

Jännittävä Halloween-viikonlopun ohjelma koululaisille ja isommillekin!

Sunnuntaina 3.11.2013 klo 17 Rakastajat-teatterin Hilkka-näyttämöllä nähdään musiikillinen nukketeatteriseikkailu, kun Aura of Puppets tuo Noiduttu leikki -nukketeatteriesityksen Poriin. Esityksen kesto on noin 1 h ja ikäsuositus + 8 v. Liput 8 €/kpl. Lippuja on saatavissa Rakastajien Lippulinjasta (Gallen-Kallelankatu 6, Pori).

Noiduttu leikki kertoo tarinan Nannasta, joka jää vastentahtoisesti pikku veljensä vahdiksi, kun vanhemmat lähtevät muualle illanviettoon. Nannan yrittäessä viihdyttää veljeään, hän saa kutsun pahanilkisten noitien maahan. Etsiessä veljeään Nanna tempautuu seikkailuun, jossa hän kohtaa kolme toinen toistaan omituisempaa noitaa. Nanna oppii paljon maailmasta ja sen pelottavista puolista. Esitys tarjoaa fantasiamatkan nukkejen ja lumoavan musiikin parissa!




Yhteistyössä:
Aura of Puppets, Rakastajat-teatteri, Taiteen edistämiskeskus, Nukketeatterijuhla PIP-Fest, Nukkero ry & Kulttuuritalo Annankatu 6

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Jättinukkekulkue & tulivarjoteatteria Taavin Tulissa

Perjantaina 27.9.2013 jättinukkekulkue lähti matkaan Annikselta, josta reittimme johdatti meidät torin kautta Etelärantaan. Soihdut valaisivat kulkuamme. Lyhyt jättinukkekulkue, joka oli korkeudeltaan melkein suurempi, käsitti kaksi hullunkurista eläinhahmoa. Ensimmäisenä jättinukkena kulki tumma karhu (Porin Karhukuningas) ja toisena vaalea hevonen (Heppa Sirkustirehtööri).


Porin Karhukuningas lähdössä jättinukkekulkueelle. Kuva: Sinikka Nurmi


Näyttävä jättinukkekulkue keräsi uteliaita katseita, niin kaduilta kuin myös kahviloista. Suuret ja vaappuvat eläinhahmot nostattivat hymyn ihmisten huulille. Osan matkasta muutamat innokkaat seurasivat jättinukkekulkueen jatkona. Toivotimme kansan tervetulleeksi Taavin Tuliin. Kun kulkuekierros oli lopuillaan, parkkeerasimme jättinuket Etelärantaan nauttimaan Taavin Tulista.


Heppa Sirkustirehtööri ja Porin Karhukuningas Etelärannassa. Kuva: Roosa Halme



Jättinuket nauttimassa Taavin Tulista. Kuva: Roosa Halme


Siirryimme soihtujen kanssa Satakunnan museon seinustalle. Taavin Tulien aikaan oli mahdollista kokeilla varjoteatteria soihtujen äärellä. Oikea tuli, joka soihduissa liekehti, loi entistäkin eläväisempiä varjoja museon kiviseen ulkoseinään.


Varjoteatteria soihtujen valossa. Kuva: Roosa Halme


Varjot heräsivät eloon! Kuva: Roosa Halme


Lapset, nuoret ja aikuiset kävivät innokkaina kokeilemassa varjoteatterihahmojen liikehdintää oikean tulen valossa. Onnistumisen riemua koettiin, kun varjot näyttivät heräävän eloon.

Soihtujen valossa museon ulkoseinälle heijastui varjoja, mitä erilaisimmista hahmoista. Varjoja luotiin isoilla pahvisilla naamareilla. Naamareissa hahmoina olivat muun muassa kissan pää, siili, toteemi, kana...


Jättiläiskissa. Kuva: Roosa Halme

Toteemi kuin Pääsiäissaarilla. Kuva: Roosa Halme

Tulivarjoteatterin jälkeen oli aika viedä jättinukkekulkueen eläinhahmot levolle. Jättinuket, Heppa Sirkustirehtööri ja Porin Karhukuningas, olivat olleet ahkeran kuvauksen kohteena, kun Etelärannassa seisahduimme. Niinpä jättinuket suuntasivat soihtujen johdattamana takaisin alkupisteeseen odottamaan seuraavaa jättinukkekulkuetta.




Kirjoittanut: Sinikka Nurmi

maanantai 23. syyskuuta 2013

Osallistu 27.9.2013 Tulivarjoteatteriin Taavin Tulien hengessä!

Varjoteatteritempaus ulkoilmassa kaikenikäisille!

Tulisesti tervetuloa luomaan varjoteatteria Taavin Tulien hengessä Satakunnan museon ulkoseinälle pe 27.9.2013 klo 20-21! Tule löytämään oman kehosi monimuotoiset varjot ja kokeilemaan varjoteatterinukkejen tanssia soihtujen äärellä!


Yhteistyössä:
Taavin Tulet, Taiteen edistämiskeskus, Porin VPK, Nukketeatterijuhla PIP-Fest ja Nukkero ry.

Kirjoittanut: Sinikka Nurmi

tiistai 17. syyskuuta 2013

Varjoteatterityöpaja Luvian Harrastepäivillä

Syksy on monille uusien harrastusten aloittamisen aikaa, niin myös Luvialla. Harrastepäiville 24. elokuuta oli koottu yhdistyksiä ja seuroja esittelemään toimintaansa ja houkuttelemaan uusia jäseniä. Tapahtumapaikkana oli urheilukentän ja jäähallin ympäristö. Varjoteatterityöpajamme oli jaettu kahteen paikkaan. Urheilukentän pukukopissa oli valoisaa, joten askartelu tapahtui siellä. Puolijoukkueteltta saatiin sopivan pimeäksi pressun avulla, joten varjoteatterilaboratorion paikka oli luontevasti teltassa. Sini Gröhn ja Tuuli Seppälä toimivat ohjaajina varjoteatterinukketyöpajassa ja Lotta Hannuksela hoiti varjoteatterilaboratoriota. Lapset saivat tulla kokeilemaan telttaan varjoteatterin tekemistä ja sitten käydä askartelemassa oman nuken. Useimmat lapsista tulivat vielä kokeilemaan oman nukkensa toimivuutta laboratorioon. Lapset tuntuivat viihtyvän työpajassa todella hyvin, sillä jotkut lapsista eivät olisi malttaneet edes syödä välillä. Oli mukavaa havainnollistaa työpajassa kävijöille, että varjoteatteria voi tehdä helposti myös kotona, jos vaan löytyy taskulamppu ja jotain materiaalia (esim. pahvia) nukkejen tekemiseen. Harrastuksena varjoteatteri on siis mitä parhain. Tarvitaan vain mielikuvitusta, kuten lasten tekemistä nukeista voi päätellä. 








Teksti ja kuvat: Lotta Hannuksela


Jättinukkekulkue Lasten Folkissa

Lasten Folk päättyi näyttävään jättinukkekulkueeseen, johon saivat osallistua kaikki halukkaat. Työpajassa tehdyt nuket pääsivät myös esille kulkueessa. Aura of Puppets Turusta oli ystävällisesti lainannut jättinukkeja kulkueeseen. Säestyksestä vastasi Satu Salmenaho. Kulkue lähti liikkeelle kulttuuritalo Annankatu 6:n takapihalta ja kiersi puistojen kautta rakennuskulttuuritalo Toivon pihaan, jossa salamavalot välkkyivät. Suuret kiitokset vielä kaikille kulkueeseen osallistuneille.
Lähtövalmiuksissa Kuva: Reijo Hannuksela


Pieniä ja isoja kaloja Kuva: Reijo Hannuksela

Lähtö tapahtui Anniksen pihasta Kuva: Reijo Hannuksela


Lasten omia nukkeja Kuva: Reijo Hannuksela

Kulkue starttasi Kuva: Reijo Hannuksela


Monenkokoisia ja näköisiä nukkeja Kuva: Reijo Hannuksela


Kuva: Reijo Hannuksela

Kuva: Reijo Hannuksela

Nuket puistossa Kuva: Reijo Hannuksela

Teksti: Lotta Hannuksela

maanantai 16. syyskuuta 2013

Jättinukketyöpaja Lasten Folkissa


Lauantaina 17.8.2013 klo 12.00-16.00 järjestettiin Pori Folk-kaupunkifestivaalin osana Lasten Folk-minifestivaali. Tapahtumapaikkana oli kulttuuritalo Annankatu 6. Lapsille oli tarjolla puuhaa työpajoista konsertteihin. Jättinukketyöpaja oli osana Lasten Folkin ohjelmaa. Työpajan järjestäjinä häärivät Taiteen edistämiskeskuksen harjoittelija Lotta Hannuksela sekä freelancer-lavastaja Tuuli Seppälä. Lapsilla oli mahdollisuus tehdä nukke puolivalmiista pohjasta tai suunnitella se täysin itse. Lopputulokset olivat huikaisevan hienoja ja taidokkaita. Lapsia kävi työpajassa neljän tunnin aikana yhteensä noin 20 sekä lisäksi muutamia aikuisia. Työpaja onnistui kokonaisuudessaan oikein hyvin ja lapset tuntuivat viihtyvän.  Antaa kuvien puhua puolestaan.


Työpajan alussa oli vielä hiljaista... Kuva: Lotta Hannuksela

Mutta pian tupa täyttyi lapsista Kuva: Reijo Hannuksela

 
Lasten jättinuket olivat upeita Kuva: Lotta Hannuksela
  
Mereneläviä Kuva: Lotta Hannuksela


Koirakin pääsi mukaan Kuva: Lotta Hannuksela



Kaunis meritähti Kuva: Lotta Hannuksela


PIP-Fest kävi katsomassa: Varjoteatteria majakkaidyllissä

Mustat Serkut –nimi saattaa herättää ihmetystä, joten aluksi on hyvä hieman valottaa kokoonpanon taustaa. Ryhmä teki alun alkaen käsiteatteria, jossa esiintyjät pukeutuivat mustiin vaatteisiin, jotta kädet saatiin erottumaan mustaa taustaa vasten. Esiintyjät ovat myös serkuksia keskenään, joten nimi perustuu työasuun sekä sukulaissuhteeseen.  


Kokoonpano Mustat Serkut: Taavi,Iita,Eila,Aati ja Liina Saarva sekä Annikki Levomaa Kuva: Pia Söderlund
    
Rauman saaristossa sijaitseva Kylmäpihlajan majakka ja sen kappeli toimi oivallisena paikkana varjoteatteriesitykselle. Saimme Roosan kanssa ajoitettua vierailumme heinäkuun 29. päivä kello yhden näytökseen. Noin tunnin kestävä kokonaisuus oli jaettu kolmeen osaan.

Nallejen linna Kuva: Eila Saarva
Ensimmäinen varjoteatteriosuus perustui Kaarina Helakisan runoon Nallen uni. Esitykseen oli saatu hienosti unenomaisuutta pyörivän liikkeen avulla. Nallejen linna toi esitykseen kuvakirjamaista tunnelmaa. Esityksestä jäi erityisesti mieleen hienosti toteutettu talvimaisema ja nietos.

Talvimaisema Kuva: Eila Saarva
 
Ensimmäisen osuuden jälkeen yleisö pääsi jaloittelemaan, sillä ulkona esiintyi Taikuri Taavi Saarva. Hän yllätti hurmaavalla esiintymistyylillään ja teki hienoja, yllätyksellisiä temppuja. Taavi sai kyllä vakuutettua jopa minut, vaikka voin myöntää suhtautuvani joskus hieman epäilevästi taikatemppuihin. Taikuri esiintyi hihat ylös käärittyinä, mikä lisäsi luotettavuuden ja arvostuksen tuntua merkittävästi. Taavi toimi interaktiivisesti yleisön kanssa, erityisesti lapsien, mikä oli varsin ilahduttavaa.
 

Taikuri Taavi Saarva Kuva: Eila Saarva
Viimeinen osuus perustui Juha Itkosen runoon Maailma. Esitys oli visuaalisesti toimiva. Runo ja esitys muodostivat kauniin kokonaisuuden. Sudenkorennot lentelivät ja musiikki vei tunnelman 1950-luvulle. Mielestäni oli oikein toimivaa, että kokonaisuus oli jaettu kolmeen osaan ja että Juha Itkosen runo oli viimeisenä. Runon saattelemana oli mukava astella takaisin laivaan ja matkustaa takaisin maihin. Illuusio alkoi pikku hiljaa hälvetä. Voin ehdottomasti suositella Mustien Serkkujen esityksiä kaikille.

Kukkaloistoa varjoteatterin keinoin Kuva: Eila Saarva

Teksti: Lotta Hannuksela