maanantai 16. syyskuuta 2013

PIP-Fest kävi katsomassa: Varjoteatteria majakkaidyllissä

Mustat Serkut –nimi saattaa herättää ihmetystä, joten aluksi on hyvä hieman valottaa kokoonpanon taustaa. Ryhmä teki alun alkaen käsiteatteria, jossa esiintyjät pukeutuivat mustiin vaatteisiin, jotta kädet saatiin erottumaan mustaa taustaa vasten. Esiintyjät ovat myös serkuksia keskenään, joten nimi perustuu työasuun sekä sukulaissuhteeseen.  


Kokoonpano Mustat Serkut: Taavi,Iita,Eila,Aati ja Liina Saarva sekä Annikki Levomaa Kuva: Pia Söderlund
    
Rauman saaristossa sijaitseva Kylmäpihlajan majakka ja sen kappeli toimi oivallisena paikkana varjoteatteriesitykselle. Saimme Roosan kanssa ajoitettua vierailumme heinäkuun 29. päivä kello yhden näytökseen. Noin tunnin kestävä kokonaisuus oli jaettu kolmeen osaan.

Nallejen linna Kuva: Eila Saarva
Ensimmäinen varjoteatteriosuus perustui Kaarina Helakisan runoon Nallen uni. Esitykseen oli saatu hienosti unenomaisuutta pyörivän liikkeen avulla. Nallejen linna toi esitykseen kuvakirjamaista tunnelmaa. Esityksestä jäi erityisesti mieleen hienosti toteutettu talvimaisema ja nietos.

Talvimaisema Kuva: Eila Saarva
 
Ensimmäisen osuuden jälkeen yleisö pääsi jaloittelemaan, sillä ulkona esiintyi Taikuri Taavi Saarva. Hän yllätti hurmaavalla esiintymistyylillään ja teki hienoja, yllätyksellisiä temppuja. Taavi sai kyllä vakuutettua jopa minut, vaikka voin myöntää suhtautuvani joskus hieman epäilevästi taikatemppuihin. Taikuri esiintyi hihat ylös käärittyinä, mikä lisäsi luotettavuuden ja arvostuksen tuntua merkittävästi. Taavi toimi interaktiivisesti yleisön kanssa, erityisesti lapsien, mikä oli varsin ilahduttavaa.
 

Taikuri Taavi Saarva Kuva: Eila Saarva
Viimeinen osuus perustui Juha Itkosen runoon Maailma. Esitys oli visuaalisesti toimiva. Runo ja esitys muodostivat kauniin kokonaisuuden. Sudenkorennot lentelivät ja musiikki vei tunnelman 1950-luvulle. Mielestäni oli oikein toimivaa, että kokonaisuus oli jaettu kolmeen osaan ja että Juha Itkosen runo oli viimeisenä. Runon saattelemana oli mukava astella takaisin laivaan ja matkustaa takaisin maihin. Illuusio alkoi pikku hiljaa hälvetä. Voin ehdottomasti suositella Mustien Serkkujen esityksiä kaikille.

Kukkaloistoa varjoteatterin keinoin Kuva: Eila Saarva

Teksti: Lotta Hannuksela